Pro Tuomarinkylä -liikkeen taustavoimat – viisi osakeyhtiötä, viisi yhdistystä sekä kolme yksityishenkilöä – ovat 2.12.2016 jättäneet valituksensa yleiskaavasta Helsingin hallinto-oikeudelle. Valituksessa pyydetään, että hallinto-oikeus kumoaa yleiskaavan Tuomarinkylän kartanoalueen osalta.
Valitus nojaa useisiin oikeudellisiin perusteisiin:
1) Yleiskaava on Tuomarinkylän kartanoalueen osalta voimassa olevan maakuntakaavan vastainen. Yleiskaavassa rakentamiselle osoitettu alue on maakuntakaavassa virkistysaluetta sekä kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta. Maakuntakaava ei ole ollut ohjeena yleiskaavaa laadittaessa siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 32.1 §) säädetään.
2) Yleiskaava ei edistä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista eikä se vastaa maankäyttö- ja rakennuslaissa yleiskaavalle asetettuja sisältövaatimuksia. Esimerkiksi: Koko Tuomarinkylän kartanon alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi sekä valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kulttuuri-, maisema- ja luontoarvojen sekä harrastus- ja virkistyskäytön yhteensovittaminen asuntojen ja pikaraitioteitten rakentamisen kanssa on jätetty yleiskaavassa maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 24.2 § sekä 39 §) vastaisesti ratkaistavaksi alemmalla kaavatasolla.
3) Yleiskaavan valmistelua varten tehdyt selvitykset ja vaikutusarvioinnit ovat riittämättömiä (MRL 9 §). Esimerkiksi vaikutukset kulttuuriympäristöön ja maisemaan on visualisoitu oikeudellista painoarvoa vailla olevilla kaunistelevilla piirroksilla sekä käsitellyllä ilmakuvalla, jotka sisältävät useita virheitä ja puutteita. Vain muutamia esimerkkejä mainitaksemme: ilmakuvaan ei ole sijoitettu kartanoaluetta yleiskaavassa halkovia pikaraitioteitä eikä alueella nykyisin olevia hevoslaitumia. Tuusulanväylä on merkitty asuntorakennusmaaksi ja siirretty kulkemaan Vanhan Tuusulantien linjausta kaupunkibulevardina, vastoin oikeusvaikutteista kaavakarttaa. Vaikutusten arviointi on siten kuntalaisia ja päättäjiä harhaanjohtavaa. Myös arvioinnit yleiskaavan vaikutuksista alueen luonnonarvoihin, koirakeskuksen toimintaan, ratsastuskeskuksen toimintaan ja turvallisuuteen sekä virkistykseen, tiestöön ja liikenteen järjestämiseen ovat riittämättömiä tai puuttuvat kokonaan.
4) Vuorovaikutus yleiskaavaa valmisteltaessa ei vastannut perusoikeuksia, maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL 62 §) ja -asetusta eikä vuorovaikutuksesta annettuja viranomaisohjeita. Kaavoitusprosessi eteni vaihtoehdottomana ja vaikuttamismahdollisuudet sivuuttavalla perusasenteella. Tuomarinkylän puolesta esitetyillä mielipiteillä ja muistutuksilla sekä esiintuodulla kaavoitusvaihtoehdolla ei ollut vaikutusta, tai ne jopa heikensivät tilannetta osallisten näkökulmasta. Osallisten antama palaute on myös esitetty vuorovaikutusraportissa asiasta olevien ohjeiden vastaisesti. Muistutuksiin kaavoittajan antamat vastineet eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Vuorovaikutusta kaavoittajan ja osallisten välillä Tuomarinkylän osalta on kuvattu yksityiskohtaisesti valituksessa.
5) Yleiskaava on hallintolain 6 §:ään sisältyvien luottamuksensuojaperiaatteen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Luottamuksensuojaperiaate turvaa kansalaisten asemaa etenkin, kun viranomainen tekee odottamattomia, haitallisia tai epäedullisia muutoksia. Tuomarinkylän ratsastuskeskuksen yrittäjien oikeusturva on vaarassa, kun tuoreen, toiminnan jatkumisen ja jopa kasvattamisen turvaavan asemakaavan pohjalta tehdyiltä investoinneilta putoaa yleiskaavan mukana taloudellinen pohja. Myös koirakeskuksen rakentaminen ja ylläpito talkoovoimin on ollut mahdollista, kun koirajärjestöt ovat voineet luottaa Helsingin päätöksenteon jatkuvuuteen ja kartanoalueen asemaan monipuolisena virkistystoiminnan keskuksena. Nyt koko koirakeskuksen olemassa olo onkin yhtäkkiä vaakalaudalla.
Myöskään yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu yleiskaavassa. Yleiskaava ei kohtele koira- ja hevosharrastajia tasapuolisesti suhteessa muihin liikuntamuotoihin.
Valitus avaa näitä perusteita yksityiskohtaisesti ja sisältää myös useita viittauksia aiempaan oikeuskäytäntöön. Viitatuissa ratkaisuissa käsitellään mm. maakuntakaavan ja yleiskaavan ja toisaalta yleiskaavan ja asemakaavan suhdetta, valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, yleiskaavan sisältövaatimuksia sekä toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon olemassaolon merkitystä.
Hyvä että edes joku jossain yrittää puolustaa Helsingin viheralueita ja rakennettuja kulttuuriympäristöjä, kun kaupungin päättäjät eivät tunnu asuntorakentamisen vimmassaan tällaisten alueiden merkitystä ymmärtävän.
Hienoa nähdä, että mennään syvälle asian ytimeen.
t. yksi niistä jotka tekivät haaveesta totta aikanaan.
Kiitos Kalle! Nyt ollaan tosiaan isojen asioiden äärellä. Valitus on samalla syväluotaava kertomus siitä, millaista on kaavoittajan toiminta Helsingissä. Ikävää, että kohtuullisia ratkaisuja pitää hakea oikeudesta.