SRL:n tiedote 3.6.2015 – Tiivistelmä
Ratsastajainliiton seurapalvelupäällikkö Nina Kaipio arvioi, että ratsastustaharrastaa nykyään 170.000 suomalaista.
Ratsastus on tyttöjen ja naisten merkittävä liikuntalaji. Noin kuusi prosenttia ratsastusikäisistä aikuisista naisista harrastaa lajia, kuten myös joka viides 10–18-vuotiaista tytöistä ainakin jossain vaiheessa. Kasvu on ollut johdonmukaista myös miesten ja poikien osalta, heitä on lajissa nyt noin 10.000.
Muuttoliike kohdistuu tulevaisuudessa kasvukeskuksiin, pelkästään pääkaupunkiseudulle muuttaa puoli miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä.
– Tämä asettaa painetta kuntien ratsastusolosuhteisiin. On tehtävä töitä, jotta ratsastusmahdollisuudet säilyvät ja palveluja on saatavilla myös lähiliikuntapaikoissa. Nykyisten tallien toiminta on turvattava ja varattava tilaa kaavoituksessa myös uudelle toiminnalle, kuten Vermon kehittämisessä ja Tuomarinkylän kaavoituksessa. Alan yrittäjien toimintaedellytykset on turvattava myös pienemmissä talleissa ympäri maan, Sundwall korostaa.
Suomen Ratsastajainliiton tiedote 3.6.2015
Ratsastus on muuttunut harrastuksena vuosien saatossa heijastaen myös yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Kun Suomen Ratsastajainliitto perustettiin vuonna 1920, ratsastuksella oli vain kolme ratsastusseuraa kahdella paikkakunnalla, ja jäsenmääräksi kirjattiin 470 vuonna 1925.
Suomessa oli kuitenkin lähes 400.000 hevosta ja hevonen oli jokaiselle tuttu ratsuna ja kärryjen edessä, pääasiallinen käyttö oli maataloudessa ja kuljetuksissa. Koneet korvasivat hevosen työssä 1950-luvulta alkaen, ja 1980-luvulle tultaessa määrä oli alimmillaan vain noin 30.000.
Viime vuosisadan alussa ratsastus oli urheilu- ja kilpailumuotona lähinnä ratsuväen toimintaa, johon osallistui jonkin verran myös siviilejä. Armeijan luovuttua hevosista vaiheittain toisen maailmansodan jälkeen myös ratsastusurheilu koki notkahduksen. Siviiliväestön ratsastusharrastus voimistui hiljalleen 1960-luvulta lähtien ja kasvu on ollut siitä eteenpäin huikeaa. Hevosia on nykyään 75.000 ja valtaosa niistä on vapaa-ajan kumppaneina ratsuina ja raveissa
Ratsastuksen 2000-luvun ilmiöt
Ratsastajainliiton seurapalvelupäällikkö Nina Kaipio arvioi, että ratsastusta harrastaa nykyään 170.000 suomalaista. Arvio perustuu mm. Kansallisten liikuntatutkimusten tietoihin ja niiden jälkeiseen kasvutrendiin. Kun viime vuosituhannella puhuttiin tyttöjen lajista, nyt ikäikkuna on toinen.
– Harrastajamäärät ovat nyt kaksi ja puoli kertaa suuremmat kuin vuosituhannen alussa. Huomattavaa on, että aikuisten harrastajien määrä on enemmän kuin kolminkertaistunut noin sataantuhanteen. Aikuisten määrä nousi nuorten määrien edelle 2000-luvun alussa, nyt suhdeluku on 60/40 prosenttia, Kaipio toteaa.
Ratsastajainliitolla on 500 jäsenseuran ohella 350 jäsentallia. Ratsastuskoulut ovat lajin kivijalka.
– Ratsastuskoulut tarjoavat puitteet harrastuksen aloittamisesta aina tavoitteelliseen valmentautumiseen koko elämänkaarella. Merkittävin muutos 2000-luvulla tallitoiminnassa on ollut tallien erikoistuminen ja toiminnan laadukkuus. Asiakkaat arvostavat hyviä puitteita ja palveluja. Ratsastajainliiton laatutallijärjestelmän suosio on tästä hyvä esimerkki.
Ratsastus on tyttöjen ja naisten merkittävä liikuntalaji. Noin kuusi prosenttia ratsastusikäisistä aikuisista naisista harrastaa lajia, kuten myös joka viides 10–18-vuotiaista tytöistä ainakin jossain vaiheessa. Kasvu on ollut johdonmukaista myös miesten ja poikien osalta, heitä on lajissa nyt noin 10.000.
– Harrastus on urbanisoitunut ja siirtynyt kasvukeskusten lähelle. Niiden lähikunnissa tallien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Tyypillinen ratsastajan profiili on 30–65-vuotias nainen, joka on kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Harrastus aloitetaan usein uudelleen myös oman lapsen kanssa.
Ratsastajainliitto on selvittänyt lajin profiilia laajoilla kyselyillä. Kattavaan harrastajakyselyyn vuonna 2012 vastasi yli neljä tuhatta, viime vuonna selvitettiin yli 60-vuotiaiden ratsastusharrastusta ja keväällä 2015 tehtiin jäsenistölle tyytyväisyyskysely.
– Merkittävin syy ratsastuksen vetovoimaan on itse hevonen ja ainutlaatuinen kumppanuus sen kanssa. Muitakin syitä löytyy, kuten kuntoilu, pääsy irti arjesta, vastapaino hektiselle elämälle, elämykset ja yhteisöllisyys. Moni löytää ystäväpiirin talliympäristöstä, Kaipio näkee.
Tärkeitä valintoja vuosien varrella
Suomen Ratsastajainliitto ei ole tyytynyt seuraamaan trendejä sivusta, vaan toimintaa on kehitetty jatkuvasti useasta näkökulmasta. Lajin yhteiskunnallista merkitystä ja harrastepaikkojen tarvetta on tuotu esiin edunvalvonnassa monin tavoin.
– 1990-luvun loppupuolella nähtiin, että harrastuksen luonne tulee muuttumaan ja aikuiset tulevat lajin pariin. Tallityttökulttuurin ohelle nousevaan aikuisharrastajien buumiin varauduttiin erityisesti kuntien kaavoitukseen ja rakennusjärjestyksiin vaikuttamalla. Yhteiskunnallisten projektien ja tutkimusten kautta luotiin määrätietoisesti suosituksia kuntapäättäjille ja tuotiin esiin myös hevosalan yhteiskunnallinen merkitys, Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall kertoo.
– Myös naisten ja miesten yhdenvertaista oikeutta harrastaa liikuntaa on korostettu. Julkinen liikuntapaikkarakentaminen on palvellut enemmän poikien ja miesten liikuntaa. Nykyään kunnissa ymmärretään hevostalouden tärkeys ja toimintaan satsataan yhä enenevissä määrin. Hevosala tuo hyvinvoinnin ja liikuntamahdollisuuksien ohella kuntiin työpaikkoja, veronmaksajia ja se elävöittää maaseutua.
Edunvalvontayhteistyö alan muiden järjestöjen kanssa jatkuu edelleen vahvana, tuoreimpana menestyksenä edistysaskelet lannanpolttokysymyksessä, joka nostettiin mukaan uuteen hallitusohjelmaan.
Monimuotoisuus on ratsastuksen vahvuus
Liiton jäsentallijärjestelmä on kehittänyt ratsastuskoulujen toimintaa systemaattisesti 1970-luvulta alkaen tärkeinä tavoitteina mm. turvallisuus, ammattitaitoinen henkilökunta ja hevosten hyvinvointi. Ratsastus on yksi tasa-arvoisimpia lajeja, jossa naiset ja miehet sekä eri-ikäiset kilpailevat toisiaan vastaan aina olympiatasolla asti. Tasa-arvoisuus on kattavaa, ja vammaisratsastus integroitiin liittoon jo 1990-luvulla.
– Yksi merkittävä viime vuosien trendi on ratsastuksen nousu green care -tekijäksi. Hevonen on mukana ammattimaisessa terapiatoiminnassa, syrjäytymisen ehkäisyssä ja lisäämässä monin tavoin ihmisten hyvinvointia, Kaipio näkee.
Myös seuratoiminnassa naisten tuleminen näkyy vahvasti seuran johtopaikoilta toiminnan monimuotoistumiseen, satsataan oheisliikuntaan, omaan ja hevosen hyvinvointiin ja profiloidutaan erilaisiin toiminnan muotoihin. Verkostoituminen muiden seurojen sekä muiden lajien kanssa on tätä päivää.
Taantuma on tosin tuntunut myös ratsastuksessa, mitä indikoi se, että lasten ja nuorten jäsenmäärä Ratsastajainliitossa kääntyi ensi kerran hienoiseen laskuun vuonna 2014.
– Lasten ja nuorten harrastaminen on meillä fokuksessa. Sinettiseurat ja niiden toiminnan edistäminen on meille strateginen valinta, kuten seuratoiminnan kehittäminen ylipäänsä, Kaipio painottaa.
Ratsastuksen tulevaisuus?
Kun puhe kääntyy tulevaisuuden tarkasteluun, päästään Fred Sundwallin yhteen mieliaiheeseen. Historia on mielenkiintoista, mutta vielä jännittävämpää on pohtia mitä tulevaisuus tuo.
– Ratsastuksella on valtava potentiaali. Yli miljoona suomalaista on kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, ja hevosista kiinnostuneita on 500.000.
Ratsastajainliiton tekemien selvitysten perusteella ratsastuksen suosio yli 60-vuotiaiden parissa on kasvussa. Lajissa jatketaan usein pitkälle eläkevuosiin, ja harrastus jopa aloitetaankin vasta kypsemmällä iällä.
– Puolet väestöstä on yli 50-vuotiaita ja yli 30 prosenttia yli 65-vuotiaita vuonna 2030. Myös tähän pitää varautua toiminnassa ja palvelutarjonnassa. Ikääntyvät ovat tulevaisuudessa yhä pidempään hyväkuntoisia ja heillä on ajalliset ja taloudelliset resurssit harrastamiseen ja mikä tärkeintä – he haluavat kyselymme perusteella jatkaa harrastustaan.
Muuttoliike kohdistuu tulevaisuudessa kasvukeskuksiin, pelkästään pääkaupunkiseudulle muuttaa puoli miljoonaa ihmistä vuoteen 2030 mennessä.
– Tämä asettaa painetta kuntien ratsastusolosuhteisiin. On tehtävä töitä, jotta ratsastusmahdollisuudet säilyvät ja palveluja on saatavilla myös lähiliikuntapaikoissa. Nykyisten tallien toiminta on turvattava ja varattava tilaa kaavoituksessa myös uudelle toiminnalle, kuten Vermon kehittämisessä ja Tuomarinkylän kaavoituksessa. Alan yrittäjien toimintaedellytykset on turvattava myös pienemmissä talleissa ympäri maan, Sundwall korostaa.
Tulevaisuudessa eläinsuojelulliset näkökulmat ja luontoarvot nähdään eri tavoin kuin ennen.
– Yhteiskunnallista keskustelua eettisestä eläintenpidosta ja käsittelystä on pidettävä yllä. Meillä on vastuullinen ja aktiivinen rooli tiedonjaossa hevosten hyvinvointia ajatellen.
Hevosen hyvinvointi on tärkeä asia – samoin ihmisen.
– Luemme jäsenkyselyt suurella tarkkuudella ja haemme merkkejä harrastuksen ja hevosalan muutostrendeistä samalla kun analysoimme koko urheilun kenttää. Jo nyt näkyy selvästi, että hevosharrastajat hahmottavat itsensä yhä enemmän urheilun näkökulmasta. Tulevaisuudessa tallit tarjoavat myös ratsastusta tukevia oheisliikuntapalveluja, kuten vaikkapa pilatesta ja joogaa. Myös kiinnostus matkailu- ja vaelluspalveluihin on vahvassa kasvussa, Sundwall hahmottaa.
Sundwall näkee, että Suomessa on laaja hevosihmisten heimo, jonka sisällä on monta pienempää heimoa kilpailijoiden ja harrastajien ohella esimerkiksi ratsastuksen eri lajeihin tai hevosrotuihin liittyen.
– Hevonen on voimakas yhdistävä tekijä. Heimolaisuus näkyy siinä, että hevosala kysymyksineen koetaan omaksi ja tärkeäksi. Tämä on iso vahvuus meidän yhteisessä edunvalvonnassamme, Sundwall kiteyttää.
Lisätietoa
Pääsihteeri Fred Sundwall, fred.sundwall@ratsastus.fi , 0500-811 453
Seurapalvelupäällikkö Nina Kaipio, nina.kaipio@ratsastus.fi ,040 1974 572
Kuva: Fred Sundwall ja Wilma Flink, 12, Mahdollisuuksien hevonen -päivässä Vihdin ratsutallilla, kuva SRL / Sonja Holma.
