Helsingin Sanomien mielipide -osastolla 31.7.2106 julkaistu kirjoitus – Kaikki eivät halua Kallion pöhinää – lattea ja croissantia ihannoiva cityvihreä utopia vähättelee vanhempia ihmisiä.
HELSINGIN yleiskaavasuunnittelijan Heikki Salmikiven haastattelu (HS Kaupunki 27.7.) paljasti kiinnostavalla tavalla niitä asenteita, joilla Helsinkiä nykyisin suunnitellaan. Kaupunkia tiivistetään yleiskaavaluonnoksessa voimakkaasti, sillä se on Salmikiven mukaan välttämätöntä, jos Kallion kaupunginosan pöhinän halutaan leviävän laajemmalle.
Saattaa olla. Mutta eikö kaupungin asukkailta pitäisi kysyä, haluavatko he pöhinää kotikulmilleen? Kaikki eivät jaa cityvihreää utopiaa, jossa hyvä elämä tiivistyy mahdollisuudeksi nauttia lattea ja croissantia katukahvilassa.
Salmikiven haastattelusta kuulsi läpi kaupunginosayhdistysten ja niissä toimivien vanhempien ihmisten mielipiteiden vähättely. Muutosten vastustaminen tulkitaan vanhojen ihmisten itsekkyydeksi, jossa nuorten ja tulevien polvien etu unohtuu.
Näkemys on kiintoisalla tavalla vastakkainen sille, minkä Bill Clinton esitti samana päivänä perustellessaan sitä, miksi hänen vaimostaan tulisi tehdä Yhdysvaltain seuraava presidentti. Clintonin mukaan se, jolla on päiviä enemmän takana kuin edessä, kykenee paremmin näkemään, mitä tulevaisuus vaatii.
Oli asia miten vain, nousemassa olevan trendin, jossa ihmisten mielipiteitä väheksytään heidän ikänsä vuoksi, soisi tukahtuvan alkuunsa.
Työn digitalisoituminen on vähentänyt tarvetta tehdä työtä tietyssä paikassa. Sen vuoksi voidaan kysyä, toteutuvatko ne kasvuennusteet, joiden pohjalta yleiskaavaluonnos on laadittu. Haluavatko ihmiset todellakin ennustetussa määrin muuttaa Helsinkiin, jonka viihtyisyyttä tiivistäminen heikentää?
Mihin perustuu ajatus, että tiivistäminen, jonka haitat keskittyvät esikaupunkeihin, tulee kaventamaan asuntojen hintakuilua keskustan ja lähiöiden välillä?
Ennustettu kasvuräjähdys ei ole luonnonlaki, vaan asiaan voidaan vaikuttaa yhteiskuntapoliittisin keinoin. On poliittinen päätös, haluammeko edistää ennusteen toteutumista hinnalla millä hyvänsä, esimerkiksi pilkkomalla Keskuspuistoa ehdotetuin tavoin.
Yleiskaavan vahvistamista tulisi lykätä kuntavaalien jälkeiseen aikaan. Näin puolueet saisivat mahdollisuuden esittää näkemyksensä tulevaisuuden Helsingistä, ja kuntavaaleihin tulisi aivan uutta kiinnostavuutta.
Markku Helin
Helsinki