HS:n Mielipide osiossa 16.11.2015 julkaistu kirjoitus.
Joonas Lyytinen ja Helsingin liikuntalautakunnan jäsenet kirjoittivat (HS Mielipide 12.11.), että valtion liikuntaneuvoston mukaan harrastaminen urheiluseurassa on yhtä yleistä poikien ja tyttöjen keskuudessa. Näin onkin Liitu-tutkimuksessa, jossa tutkittiin 11–15-vuotiaita.
Kuitenkin lajeissa, joissa seuraharrastaminen oli aloitettu, on sukupuolittaisia eroja. Pojilla suosituimmat lajit olivat jalkapallo, jääpelit ja salibandy, tytöillä vastaavasti tanssi, jalkapallo ja voimistelu.
Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa tutkittavat olivat 7–29-vuotiaita. Liikunta- ja urheiluseuroissa harrasti pojista viikoittain 38 prosenttia ja tytöistä 32 prosenttia, päivittäin pojista 16 prosenttia ja tytöistä 9 prosenttia.
Suosituimmat liikuntamuodot, joita ei sidottu seuraharrastamiseen, olivat pojilla ja nuorilla miehillä jalkapallo, salibandy ja jääkiekko, tytöillä ja nuorilla naisilla lenkkeily, kävely, ratsastus ja tanssi. Tasaisesti molempien sukupuolten suosiossa olivat kuntosali, pyöräily, juoksu, laskettelu, hiihto ja uinti.
Samantyyppisiä tuloksia liikuntalajien tai -muotojen sukupuolittumisesta on saatu myös aiemmin Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa.
Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa niiltä lapsilta ja nuorilta, jotka sanoivat haluavansa aloittaa liikuntaharrastuksen urheiluseurassa, kysyttiin, mitä lajeja he haluaisivat siellä harrastaa. Sekä tytöt että pojat haluaisivat harrastaa jalkapalloa, sählyä, kamppailulajeja, uintia, lentopalloa, yleisurheilua sekä jääkiekkoa.
Lajeja, jotka olivat vain tyttöjen kärkitoiveissa, olivat tanssi, jumppa, nyrkkeily ja ratsastus. Pojilla tällaisia lajeja olivat pesäpallo, koripallo, sulkapallo ja kiipeily. Tyttöjen toiveista nyrkkeily, jääkiekko ja lentopallo eivät ole tyttöjen suosituimpien lajien listalla, eivätkä pojilla kiipeily, pesäpallo ja yleisurheilu.
Sama tyttö tai poika saattoi haluta myös harrastaa sekä yksilö- ja joukkuelajeja tai sama tyttö vaikkapa nyrkkeilyä ja tanssia.
On varsin tärkeää pohtia liikunnan ja urheilun tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Sen ohella, että puhutaan olemassa olevista harrastajamääristä, olisi kuitenkin syytä kysyä tytöiltä ja pojilta, mitä he haluaisivat harrastaa.
Kyse on ennen kaikkea siitä, mitkä valinnat tytöille ja pojille mahdollistetaan ja miten näihin valintoihin suhtautuvat ennen kaikkea vanhemmat, valmentajat, opettajat ja tätä kautta lapset ja nuoret itse.
Päivi Berg
tutkija, Espoo
