Adressi Tuomarinkylän koiratoimintakeskuksen säilyttämisen puolesta >>
Helsingin uudessa yleiskaavassa esitetään Tuomarinkylän koiratoimintakeskuksen ja viereisen peltoalueen kaavan muuttamista pientaloalueeksi. Tämä tarkoittaisi käytännössä pääkaupunkiseudun ainoan vinttikoiraradan ja koiratoimintakeskuksen toiminnan päättymistä.
Vuosikymmenien aikana on Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskusta ylläpidetty talkootyövoimin ja erilaisten varainkeruin. Toiminnan siirtäminen toiseen paikkaan ei ole taloudellisesti mahdollista nykypäivänä. Nykyistä aluetta on vuosittain käyttäneet kymmenettuhannet koiraharrastajat koirineen. Tämä erikoislaatuinen harrastusalue on myös maailmanlaajuisesti tunnettu ja arvostettu koiraharrastajien piirissä.
Helsingin Vinttikoirakerho ry yhdessä Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry:n ja Helsingin Seudun Kennelpiiri ry:n kanssa on 1.12.2012 lähettänyt Helsingin Kaupunginhallitukselle ja tiedotusvälineille kirjelmän asiasta.
Pyydämme Teitä ystävällisesti tukemaan koiraharratustoiminnan jatkumista nykyisellä alueella sekä Tuomarinkylän kulttuurihistoriallisen ja ainutlaatuisen ympäristön säilyttämistä.
Tuomarinkylää tulee kehittää hevos/koira urheilu keskuksena luulen että ratsastajien määrä kasvaa tulevaisuudessa? alueen luonto-arvot ovat tärkeät joita ei saa mennä pilaamaan asuntorakentamisella ! Tuen kaikin keinoin tuomarinkylän aluetta !!
Hei kaikille,
kiitos kommenteistanne! Adressin allekirjoittaminen on tärkeää, mutta muistattehan ehdottomasti jättää Helsingille myös kirjallisen muistutuksen yleiskaavaehdotuksesta. Muistutus on nyt vahvin tapa vaikuttaa ja jos meitä muistuttajia on riittävän monta, voimme saada vielä muutosta aikaan. Muistutuksen kirjoittamiseen on ohjeita ja valmis lomakekin näillä sivuilla kohdassa Vaikuta yleiskaavaan, mutta toki sen voi tehdä vaikka suoraan omasta sähköpostista täysin vapaamuotoisesti. Nyt pitää toimia nopeasti, sillä aikaa on enää perjantaihin 29.1. asti.
Olemme asuneet vasta vähän aikaa (1,5 vuotta) Pohjois-Helsingissä, vain kivenheiton päässä Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksesta, mutta jo nyt Tuomarinkylän pellot ja ratsastustallin ympäristö on muodostunut meidän perheelle erittäin tärkeäksi liikunta-, ulkoilu- ja rentoutumispaikaksi. Kaipaan ympärilleni luonnon rauhaa, mitä Helsingissä enää harvasta paikasta tässä mittakaavassa löytyy. Valitsimme nykyisen asuinpaikkamme juuri väljän rakentamisen, ulkoilumahdollisuuksien sekä monimuotoisen maiseman ja luonnon takia. Käymme kiertämässä Vinttikoirakeskuksen peltoa pitkin sään salliessa viikoittain lapsien ja koiran kanssa. Olen myös huomannut kuinka paljon tapahtumia Vinttikoirakeskuksessa järjestetään ja koko Tuomarinkylän alue on kuin tehty koira- ja hevosharrastusta varten.
Mikäli kaavat toteutetaan, meidän perhe kärsii monien muiden tavoin suuresti lähiympäristön ulkoilu- ja peltomaisema-alueiden muuttamisesta pientaloalueeksi.
Olen asunut Pukinmäessä 30 vuotta. Tuomarinkylän pellot ja metsät ovat ulkoillessa henkireikä itselle ja lähipiirille. Jos nämä rakennetaan täyteen, niin miksi enää asuisin täällä? Miksi maksaisin Helsingin kaupungille veroja, jos veroilla maksetaan tällaisia suunnitelmia tekevien virkamiesten ja konsulttien palkkoja?
Maailmalla on tehty paljon tutkimuksia viheralueiden, puiden ja metsien positiivisesta vaikutuksesta asumisviihtyvyydelle kaupungeissa. Monipuoliset ja laadukkaat ekosysteemipalvelut tuottavat kaupungille myös taloudellisia hyötyvaikutuksia. Soisi niihin kaupungin perehtyvän ja jättävän tällaiset kulttuurihistoriallisesti merkittävät alueet rauhaan uudisrakentamiselta.
Herätkää päätökseen vaikuttajat! Olen asunut Tuomakylän kupeessa kymmeniä vuosia, ja osaksi juuri siksi, että juuri trämä uhanalainen ympäristö on asumisviihtyvyyteen merkittävä.
Se, että Museovirasto otti Kartanon pois museotoiminnastaan oli yksi ikävimpiä päätöksiä.
Vanha kulttuurimiljöö on erittäin merkityksellinen monelle meistä sukupuoleen, ikään tai elämäntilanteesta rippumatta, siksi että se tarjoaa harrastus, ulkoilu ja muuta virikettä arjen lomaan. Heinätalkoot, ratsastuskoulu- koiratapahtumat ovat tärkeitä seurattavia myös heille jotka eivät syystä jos toisesta itse pääse tapahtumaan muutoin kuin katselemalla ja olemalla läsnä oikeaan aikaan ”nurkilla” silloin kun Tuomarinkylässä jotain tapahtuu. Helsinki on nyt jo niin täynnä kivibetonisia rakennuksia, että tämä pieni kaistale tarvitaan virkistys ja kulttuurimaisemana moninaisen pääkaupunkimme sisällä. Vastuuta täytyy löytyä että myös tuleville sukupolville jää jotain historillista ja kultuurista maisemaa ilman että sitä täytyy hakea muista kauempana sijaitsevista kunnista. Kun tehokkaasti halutaan rakentaa, niin Helsingistä kyllä löytyy sopivia vielä rakentamattomia hajatontteja joita sitä vastoin voitaisiin järkevällä suunnitelullla hyödyntää ihmisten asuinsijoiksi. Poliitisen päätännän taustalla on tekijöitä joita vain voi arvailla kenen hyväksi tai kunniaksi jotain puuhataan ihimisten ahtaaksi asuttamiseksi näille pelloille.
Tuntuu vainoharhalta viedä terveiltä harrastuksilta harrastusmahdollisuudet,
Tila rakentaa löytyy vähän joka puolella häritsemättä ketään.
Merkillistä kun kaupunkilaisten mielipiteillä, koskien heidän omaa asuinympäristöään, ei tunnu olevan merkitystä, vaikka elämme edustuksellisessa demokratiassa, jossa siis päättäjien tulisi edustaa kansaa ja sen tahtoa.
Kaupunkilaiset haluavat vihreän kaupungin, jossa rakentaminen on väljää, ja viheralueita on runsaasti, ja ne ovat riittävän suuria, jotta esim liikenteen melu ei kantaudu luonnon rauhaa hakevien korviin. Asukkaat haluavat hiljaisia keitaita, joita tulee olla riittävästi, jotta joka neliömetrillä ei törmää kolmeen muuhun rauhan ja yksinäisyyden hakijaan.
Kaupunkilaiset eivät halua tiiviimpää asuinrakentamista, vaan pitävät luontoarvoja ja harrastusmahdollisuuksia tärkeämpinä. Päättäjät haluavat tiivistää kaupunkirakennetta ja kaventaa viheralueita.
Kaupunkilaiset tahtovat säilyttää esim Töölönlahden luonnontilaisena, päättäjät päättävät muuttaa alueen geometriseksi helvetiksi, koska ”luonnontilainen lampi ei sovi kaupunkikeskustaan, ei missään muussakaa eurooppalaisessa pääkaupungissa ole sellaista.” Aivan, tadaa. hyvät päättäjät, ainutlaatuisuus pitää hävittää massakulttuurin ja eurooppalaisuuden nimissä, vaikka jälkijättöinen kansa, joka ei ymmärrä omaa parastaan, haluaakin muuta.
Eikö niitä asuntoja voi rakentaa minnekään muualle, kuin alueelle, joka on jatkuvassa, tiiviissä ja tärkeässä käytössä (kuten Tuomarinkylän hevos. ja koiraharrastajat)? Tyhjillään seisovia kesantopeltoja on joka puolella pääkaupunkiseutua yllin kyllin.
Viheralueiden vähentäminen johtaa esim. Nuuksion kansallispuiston ja Porkkalan alueen ylikulutukseen. Suomalaiset tarvitsevat luontoyhteyttä avan toisella tavalla kuin esim, portugalilaiset, jotka ovat asuneet kaupungeissa neoliittiselta kivikaudelta alkaen. Kansallisen omaleimaisuuden hävittäminen tuntuu olevan osa nykypolitiikan pyrkimyksiä.
Olen asunut reilut 20 vuotta Pukunmäessä ja läheiset Tuomarinkylän pellot ja metsät olivat aikoinaan syy asuinpaikan valinnalle ja viihtymisen edellytys yhä edelleen.
Vastustan kiivaasti alueen rakentamista tai edes osittaistakin sörkkimistä!
Näpit irti lähiluonnosta, kyllä rakentamiseen löytyy sopivampiakin paikkoja, eivät kaikki halua asua niin urbaanisti, että lähin puu on istutettu ruikale!
Tuen ehdottomasti Tuomarinkylän alueen säilyttämistä ratsastuskeskuksena ja vinttikoirakeskuksena. Ratsastusaluettahan on suunniteltu laajennettavaksi, ratsastusharrastus laajenee koko ajan. .Tyhmää mennä rakentamaan uusia taloja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle alueelle. Helsingin suunnittelutoimisto voisi mennä pienelle tripille vähän matkan päässä olevalle Malmin liittymään ja ajaa autolla aina Puistolaan asti. Tälle alueelle mahtuisi ainakin 50 000 asukasta ilman että tarvitsisi pilata hienoa kulttuurimaisemaa.
Kiitos tuestasi Sirpa!
Juuri näin – kasvava Helsinki tarvitsee varmasti lisää tilaa asunnoille, mutta myös viheralueita ja paikkoja joissa harrastaa. Tuomarinkylässä kaikki tämä on nyt olemassa, alueen kulttuuri- ja luontoarvoja rasittamatta.
Hei Birgitta, Kaisa, Marjut ja Riikka,
lämmin kiitos tuestanne Tuomarinkylälle! Onhan tämä nyt vallan merkillistä – kaupunki on tosiaan jättänyt huomioimatta lukuisat omat selvityksensä ja suunnitelmansa Tuomarinkylän alueen tulevaisuudesta arvokkaana luonto-, ulkoilu- ja harrastusalueena. Ja tosiaan, alueen yrittäjät ovat luottaneet kaupungin lupauksiin ja toteuttaneet tuoretta asemakaavaa noin 3 miljoonalla eurolla. Toivottavasti ei turhaan! Laitattehan tekin mielipiteenne kirjallisena myös suoraan kaupungin kirjaamoon, se on paras tapa vaikuttaa juuri nyt. Mielipiteen voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi tai postitse osoitteeseen Helsingin kaupungin kirjaamo (Pohjoisesplanadi 11–13), Kaupunkisuunnitteluvirasto, PL 10, 00099 Helsingin kaupunki. Kiitos vielä kerran!
Aiemmin olen käsittänyt että suunniteltu rakentaminen ulottuisi vain peltoalueille, mutta nyt olen lukenut pe 13.2.15 HS kartassa PAKILA-sanan oikealla puolella oleva keltainen suuri rakennettavaksi aiottu alue sisältää alareunassaan metsävyöhykkeen. Kartassa rakennettavaksi merkitty metsävyöhyke on jatke kartassa vaihtoehtoisesti ehdotetulle luonto-alueelle: Lystikukkulan alue, jossa mm. sodanaikaiset vallihaudat. Lystikukkulaltahan hiljattain uutisoitiin löytyneen harvinainen ’lattajalkakärpänenkin’. Muun eläimistön lisäksi sekin joutuu ahtaalle, jos läheinen metsäsaareke tuhotaan.
Eli kartassa punaisen ja alueen yläpuolella, keltaisen alareunassa, Metsolan ala-asteen vieressä, on ulkoilutie, ratsastustie ja metsää (vanhaa kuusi-mäntymetsää), jossa on runsaasti eläimistöä: viime viikolla viimeksi kettu nähty, kesällä palokärki, pienempiä tikkoja, pöllöjä, näätä, rusakkoja, metsäkauriita, kanahaukka.
Metsä- ja peltomaisemat ovat kaupunkilaiselle hengähdyspaikka. Kaikilla kaupunkilaisilla ei ole mahdollisuutta viettää kesää mökkeillen tai muutenkaan matkustella, joten lähiluonnon merkitys on todella suuri. Myös kesäiset pyöräilijät jotka tulevat kauempaa, varmasti nauttivat peltomaisemien lisäksi myös metsätaipaleella ajamisesta, ja metsätie on lenkkeilijöiden ahkerassa käytössä.
Mielestäni kaupungin rakentamissuunnitelmat ovat ristiriidassa kaupungin omien luonto-ohjelmien kanssa, ks. esim:
http://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/lumo-ohjelma.pdf , esim. kohta:
5.2.1.2 Metsät ja suot, Tavoite 10 Metsien ja soiden luontaiset piirteet sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitävät prosessit turvataan
http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/monimuotoisuus/erityispiirteet/
Miten voidaan edes harkita näin massiivista rakentamista kulttuurihistorialliselle alueelle, joka on yksi kaupungin käytetyimmistä harraste, ulkoilu ja virkistyskohteista? Miksi loistavalle 2013 tehdylle alueen kehittämisehdotukselle on vedetty henkselit yli? Osa suunnitelmasta on toteutettu – tallitoiminnan kehittämishankkeisiin on sijoitettu satojatuhansia euroja – turhaanko? Kuka tästä rakennushankkeesta hyötyy? Jokerirata on tervetullut lisä julkiseen liikenteeseen, mutta sen linjaus on Tuomarinkartanon kohdalla suorastaan älytön – onneksi siihen on todennäköisesti tulossa korjausta.
Olen viettänyt paljon aikaa Tuomarinkartanossa ja olisi todella sääli jos paikka menetetään. Uudet suunnitelmat ovat aivan älyttömät.
Tuen ehdottomasti niin Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskusta kuin muunkin Tuomarinkylän kulttuurihistoriallisen alueen säilyttämistä.